vain yksi sana sulta, ja unohdan taas ne kaikki, jotka mun piti sanoa

Mulla on vaikka kuinka monta postausluonnosta. Varsinkin otsikoita. En usko, että koskaan julkaisen niistä puoliakaan. Ne vain on siinä. Se on kai mulle niinkuin päiväkirja. Mä nään ne ja muistan ne siitä. Mun ajatukset. Ne ei yleensä pysy kasassa mun päässä, eikä ainakaan jos yritän kertoa niistä. Joten parempi, että ne on siellä, koska siten mä ainakin löydän ne kun tarvitsen.